perjantai 1. marraskuuta 2013

Kuvakimara: Metsäautot

Mitkä ihmeen metsäautot ja mikä niissä on nyt niin hienoa? Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Entäs sitten 50 kuvaa? Joko se nappaa tai sitten ei. Tämä kuvakimara on omistettu joillekin vuosien saatossa kohdatuille, kauan sitten hylätyille autonraadoille. Parhaimmillaan niissä näkyy menneiden aikakausien tyyli ja vaikutteet. Myös se, miten ympäristökatastrofiksikin mielletyn autoilun tuotteet voivat yksi kerrallaan palautua takaisin mullaksi ja maaksi. Tietyn pisteen jälkeen metsäauto ei olekaan enää paikallinen ympäristöhaitta ja maiseman pilaaja vaan osa luontoa.

Autotalo Mäkisen nousu ja romahdus lienee yksi tunnetuimmista tarinoista tällä saralla. Menestyneen ja maineikkaan, Sisuja kaupanneen Pekka Mäkisen hupenevan kuorma-autokatraan viimeiseksi tyyssijaksi muodostui vuoden 1975 jälkeen Santalahden entinen tulitikkutehdas. Vanhoiksi ja tarpeettomiksi jääneet kuormurit jäivät tulitikkutehtaan pihaan, jossa ne kokivat ajan saatossa sekä vandaalien että luonnon armottomuuden.

Vuonna 2007 pihaa koristi enää vain 3 raatoa.
Muistelma:
"Autonraatoihin tuli aluksi törmättyä hylättyjen tehtaiden liepeillä ja autiotalojen takapihoilla. Niitä ei varta vasten lähdetty katsomaan. Niin kävi myös alla olevan tiilitehtaan kanssa. Käyttämättömän tehtaan pihaan oli pystytetty romuttamo, joka tosin oli kai vielä jossain käytössä. Sen vanhentuneet kaarat ja todellinen visuaalinen arvo huomattiin vasta vuosia vierailun jälkeen."

Kymmeniä autoja ja tonneittain romua.
Wartburg 353 ja piipaa-auto tehtaan tontilla.
Valkeakoskella autiotalon kellarikerroksen autotallissa näky oli hätkähdyttävä.
Huvilan takapihalta löydetty metsäkuormuri kuusilastissa.
"...Jossain vaiheessa sitä sitten alkoi ymmärtämään, että nuo koslat toisivat kuvauksellista ulottuvuutta kohteisiin. Joskus jopa olisi itsessään kuvauksen arvoisia."

Lahdessa puretun teollisuusraiteen pientareella tunnelmaa luo pari vanhaa kiesiä.
Kiikassa Kimmo Koskinen kummastelee kohoavia kaaroja.
Pohjanmaan pelloilta pilkistää pitkä pätkä pahoin pirstaloituneita prutkuja.
Autiolta näyttävän talon pihapiiri ei ole niin auvoinen kuin päältä päin uskoisi.
Lohjan hiekanottopaikalla oli aikoinaan kalustonäyttely, jonka kruunasi tämä kuljetinta kannatteleva kuormuri.
Auton ei tarvitse aina olla todella hylätty kelvatakseen kuviin. Entisellä Sanduddin tapettitehtaalla maisema hivelee silmiä, vaikka autot ovatkin osin käyttökelpoisia. Kyseessä on edelleen käytössäoleva korjaamoalue.


Rakennukset on päästetty heikompaan jamaan kuin kaarat.
Vain Helsingissä voi pusikossa maatuva romukin saada uutta maalipeitettä.
Romuttamon maisemointia?
Aamuhuurteinen Scania Vabis Hyvinkäällä.
Pitkä ei ole auton käyttöikä. Suomen autokannan keskimääräinen ikä on noin 10 vuotta. Keskimääräinen auton romutusikä on puolestaan noin 20 vuotta. Uutena ja arvokkaana ostetun auton määränpää on siis romuttamolla parinkymmenen vuoden kuluttua.

Sierraa ja Vectraa makaa siellä rutussa.
Metsäautojen öinen valomaalailu on nykyään jo pienen porukan hupia. Tämä suoritetaan kameralla, sen pitkällä valotusajalla ja taskulampulla. Maustetta ja eksotiikkaa voi lisätä käyttämällä eri värisiä valonlähteitä. Kuka tykkää mistäkin.

Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman.
Pimeässä metsässä raatoihinkin saa tiettyä hohtoa.
Syksy ja kevät on otollisinta aikaa raatojen bongailuun, kun lumi, lehdet tai muu kasvusto ei ole estämässä näkyvyyttä. Tämäkin Kotkasta löydetty romulaani tuli yllätyksenä. Kesällä samalla paikalla ei olisi näkynyt kuin pöpelikköä.


Jopa venekin on jätetty mädäntymään.
Entisaikaan autot olivat kyllä tyylikkäitä, mutta ahtaita nykyihmiselle.
Pohjanmaa on suonut antimiaan. Mitä syrjempänä maaseudulla liikutaan, sen otollisempaa on vanhojen rojujen hitaalle sammaloitumiselle.

Kuusi on imaissut kiesin sisäänsä.
Tämä Fiat ei ole hylätty. Se toimii halkoliiterinä.
Autiotalojen pihoilta näitä löytyy.
Appiukko pelasti yhden kunnostamalla tämän rujon 50-luvun maasturin.
Överiksi vedetty HDR-pappamopo.
Kiitos Joona Hammin vinkin, pääkaupunkiseutukin pääsi yllättämään. Joskin näitä löytyy lähinnä sen uloimmilta laitamilta.

Puoliksi halkaistu Ford Prefect.
Volkswagen Kleinbussit on dumpattu navetan taakse.
Autojen kaatopaikalta löytyy ikivanhan kuormurin hytti.
Pellistä tulee ajan saatossa paperia.
Tosimies omistaa, ei vain yhden, vaan monta transittia.
Kyllä se Venäjälläkin osataan.
Autiotalon pihasta on eräskin auto löydetty - joskus useampikin samasta.
Eräs peltilehmä on simahtanut pellonlaidalle.
Mersu lojuu puolestaan kohtapettävän autotallin uumenissa.
Linja-auton päätepysäkki on sorakuopan laidalla.
Toisen taas pöpelikössä.
Kevät paljastaa hankien alta uutta ihmeteltävää.
Kun taas toisaalle lumi ei koskaan yllä.
Etelä-Savossa osataan myös. Kauan sitten unohdetun maatilan pihamaalle on jääneet 60-luvun vakiokiesit. Alleycatille niin sanotut skenepisteet tämän aarreaitan löytämisestä.

Luonto levittää syleilevän rihmastonsa kesällä joka kolkkaan.
Sitten Wolfheartin jalanjälkiä seuratessa paljastuu seuraava savolaisapaja. Kasvisto tunkeutuu unohdetun kiesin joka sopukkaan. Autolaani on kattava rekka-autoineen.




Entiset tukkirekat eivät ole enää puunkaatokoneistoa. Ne ovat nyt kasvualustana.
Pitkään heinikkoon uppoutuu kiesi jos toinenkin.
Bedford somistaa porvoolaista pihapiiriä ikäänkuin paikalta ei olisi koskaan lähdettykään.
Tuorein retki syntyi, kun Esoteerisen maantieteen ja Syrjäseudun blogien perustajat lyöttäytyivät yhteen uutisissakin paistatelleen romutontin saavuttamiseksi. Maantien laidassa, mutta silti näkymättömissä sijainnut laani muine romuineen oli järisyttävyydessään makeimpia. Autot ja tavarat olivat yksinomaan menneiltä vuosikymmeniltä. Se oli tee se itse-miehen oma puuhamaa, mutta samalla surullinen esimerkki siitä, kun hamstraamisesta tulee hallitsematon ongelma.

Yleiskuvaa yhdeltä "työpajalta".
Postibussi kylpee aamuauringossa.
Menneiden vuosikymmenien HKL:n bussikalustoa on eksynyt tänne.
Erilaiset tavarankuljetusautot lienevät olleen hamstrarin suosiossa.
Toisesta koppiautosta on tehty rakennuksen jatke.
Vielä alueen perältäkin löytyy yllätyksiä.
Laskujemme mukaan lähes 20 metsäauton kokonaisuudesta, muista romuista ja rakennuksista voi lukea kattavamman raportin Esoteerisen maantieteen blogista. Tämä kuvakimara päättyy tähän.

Jos aihe jäi kaihertamaan, kuvia metsäautoista on tarjolla Internetissä runsaasti. Niille on myös omia kotimaisia sivustoja sekä keskustelupalstoja että foorumeita. Homma ei vaadi loppujen lopuksi taitoa vaan viitseliäisyyttä. Metsäautokausi on nyt parhaimmillaan. Eli metsään mars!

Linkki:

Kuvakimara: Hylkyautot

5 kommenttia:

  1. Pohjanmaalla kuvaamasi romu-autoja täynnä oleva pihapiiri on entinen kyläkoulu ja nykyisin toiminnassa oleva autopurkaamo ( http://www.romuarska.com/ )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksesta. Kuulin jälkeenpäin tuon olevan jonkin sortin romuttamona, kun appiukko on tuolla joskus asioinut. Siksi en ole myöhemminkään tietä lähempää lähtenyt kuvailemaan, vaikka ohi tulee joskus kuljettua. Jokatapauksessa hieno ilmestys ja kattavat nettisivut. Kyllä silmä oikein lepää.

      Poista
  2. misäpäin nää on nämä auton raajot
    ois mukava tietää

    VastaaPoista
  3. MISSÄ PÄIN VOLKSWAKEN LEINDUSSIT ON
    OIS MAKAVA TIETÄÄ KU OIS TARVE SEMMOSELLE AUTOLLE
    LAITA VIESTIÄ KIITOS

    VastaaPoista