perjantai 10. tammikuuta 2014

Kuvakimara: Radan varrella


Ratojen varsilla on huomattavan paljon ihmeteltävää. Liikenneviraston mukaan Suomen liikennöidyn rataverkon pituus on tätä kirjoittaessa 5944 kilometriä. Jo lakkautettuja rataosuuksia lienee myös satoja kilometrejä. Rautatierakennuksia rakennettiin vuosien 1860-1960 aikana yli 5000. Niistä asemien osuus on noin 600. Muita rautatierakennuksia ovat sillat, vahtituvat, asemapäällikön talot, rautateiden varsilla usein sijainneet rautatieläisten asuinrakennukset, tavaramakasiinit, veturitallit, konepajat, varikot ja niin edelleen.

Rataa, puskarataa ja rakennuksia löytyy siis mielinmäärin. Edellä mainitut seikat huomioonottaen ei liene ihme, että tätä kuvakimaraa koostaessa koin runsaudenpulaa. Yksittäinen, rakennukseton puskaratakin tarjoaa riittävät ainekset yksityiskohtien bongailuun ja kuvaukseen - ainakin rautatieharrastajille. Näillä kuvilla pyrin kuitenkin tuomaan esiin rautateiden näkyvämpiä rappioromanttisia kohteita. Rautateiden varsille on kertynyt myös huikeasti vanhaa ja vaille käyttöä jäänyttä teollisuutta, jonka materiaalin runsaudesta johtuen jätän tässä miltei kokonaan huomiotta.

Vammalan asemalla pistoraiteet vievät hiljaiselle myllylle.
Mustion asemalla. Näiltä paikkein johdettiin 1903 kapearaiteinen sähkörata Mustion ruukille.
Valtionrautateiden rakennuksia Vaasassa.
Ränsistynyt punnitusasema kilometri tai pari etelämmäs. Takana vanha makasiini.
Vammalassa on vastaavantyyppinen ilmestys.
Valtionrautateiden asuinkasarmi Kristiinankaupungissa ei ole ainoa laatuaan.
 Päijät-Hämeessä kokonainen varikkoalue useine rakennuksineen tyhjillään vuonna 2010.
Porvoon asema-alue rauhoittuu talveksi.
VR Pasilan konepajalla rakennettiin aikanaan 52 700 henkilö- ja tavaravaunua.
Malmin erikoisuus: käyttämättä jäänyt ja pusikoitunut henkilöliikenteen laituri.
Unohdetunoloinen asetinlaite 1 Pasilassa.
Eräänä päivänä ovi oli auki.

Veturitalleja löytyy kiitettävästi Suomesta ja useinmiten ne ovat vielä käytössäkin. Haminassa kävi toisin, jossa henkilöliikenne oli lopetettu jo vuonna 1968. Vanhan ja huonokuntoisten ratojen purun yhteydessä Haminan uusi pääasema muutti kauemmas keskustasta Hilloon. Nykyään entinen juna-asema toimii linja-autoasemana, mutta entinen raiteeton veturitalli jäi vaille todellista käyttöä. Huonoon kuntoon päässyt rakennus purettiin vuonna 2009. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että purkamista puolsi uhanalaisen perhoslajin ravintokasvin ketomarunan suojelu. Kasvi viihtyisi paremmin aurinkoisilla joutomailla.

Haminan veturitalli rakennettiin vuonna 1927. Se laajennettiin nelipaikkaiseksi 1950-luvulla.
Rikkoutuneista ikkunoista sisälle pujahtaneet pulut olivat omineet paikan.
Veturitallit olivat pääpiirteiltään pysyneet käyttämättöminä.
Laajan teollisuusalueen sydämestä löytyy yksipilttuinen talli.
Vain veturi puuttuu. Joskin maanalainen huoltotaso on täyttynyt vedestä.
Mäntyluodon veturitalli, vesitorni ja vahtikoppi usvassa.
Veturitallin sisätilat ovat osin suljetut.
Vielä toimintakelpoinen veturien kääntöpöytä Karjaalla.
Rautatietunneleita on Suomessa noin viitisenkymmentä. Pituudeltaan ne ovat muutamasta kymmenestä metristä kilometreihin. Savion tunneli jopa 13,575 kilometriä pitkä. Viisi niistä on suljettu.

Hylätyistä tunnetuin lienee reilun kilometrin pituinen Pönttövuoren tunneli.
Uudeltamaalta löytyy lisää.
Rakennusvuosi on kirjattu aukon ylle.
Helsingissä tunneleista ei ole puutetta.
Vallilan alittavan tunnelin kiskot ovat nyt jo puretut.
Tätä ei ole luokiteltu tunneliksi vielä, vaikka se onkin katettu maalla ja teillä.

Vaikka eri rakennustyylien tunnistaminen ei vahvinta alaani olekaan, uskallan väittää, että Suomen rautatiearkkitehtuuri on ollut yhtenäistä. Se näkyy osin myös asemien kohdalla, vaikka juuri niissä ehkä eniten heittoa onkin. Silti useissa on käytetty samoja tyyppipiirrustuksia. Vain suurempia asemia on suunniteltu yksilöllisesti. Senaatti kiinteistöt on kaupitellut vanhoja asemarakennuksia viime vuosina ja monet niistä ovat päätyneet asuinkäyttöön.

Kristiinankaupungin tyhjillään seissyttä asemaa kunnostettiin vuonna 2009.
Rautjärven asema-alue on villiintynyt 2013.
Pukinmäen vanha asema vielä radan varressa vuonna 2009.
Satakunnassa sijaitseva asema vuodelta 1933 on jäänyt talousrakennuksineen lakkautetun radan vuoksi tyhjilleen.
Kaakeliuunit ovat pitäneet aseman odotustilan lämpimänä kovilla pakkasilla.
Huutokosken upeasti säilynyt asemarakennus on kuulemma saanut uutta käyttöä.

Höyryveturien aikakaudelta on säästynyt lukuisia rautatievesitorneja ympäri Suomea. Suurin osa niistä on vailla uusiokäyttöä ja lähestulkoon autenttisessa kunnossa.

Edelleen seikkaillaan Huutokoskella.
Vanhan rakennukset sisätilat ovat vielä kuivat ja kestävässä kunnossa.
Suolahdelta löytyy tällainen.
Toijalan veturitallien tuntumassa 1950-luvun tuotos.
Pori-Haapamäki-radalla vesiviskuri on sijoitettu raiteiden väliin.
Vesisäiliö sijaitsee tietysti tornin huipulla.
Jykevämpi vesitorni Seinäjoella.
Riihimäen torni on päässyt heikompaan kuntoon.
Siellä missä on lakkautettuja ratoja, voi olla myös hylättyjä rautatiesiltoja. Niille ei yleensä ole muuta käyttöä kuin kevyen liikenteen tarpeisiin. Kunnostamattomat teräspalkkisillat ovat parhaimmillaan näyttävästi ruostuneita.

Hallaan johtavalla radalla ei ole enää rautatieliikennettä eikä rataakaan.
Suupohjan radan Kristiinankaupungin haaran jäänteenä on tämä silta.
Veturikalustoon tutustuu helpoiten museoissa, joita Suomessa on kiitettävästi. Ymmärrettävästi hylättyjä junia ei jokaiselta sivuraiteelta löydy, sillä vanhat ja tarpeettomatkin hyödynnetään varaosiksi. Vuosien ja satojen kilometrien reissailuilla on silti väkisinkin jotain osunut kameran tähtäimeen.

Yksinäinen ja ilmeisesti ajokelvoton Move51m puskaradalla.
Pari enemmän tai vähemmän hylättyä työkonetta teollisuusradalla.
Miten laitteita sitten operoidaan? Ilme kertoo kaiken. (Kuva: Kimmo Koskinen)
Karun näköinen kalterivaunu.
Juna-auran sisällä on muuten tämännäköistä.
Juna, jonka luuli näkevänsä vain lastenohjelmissa.


Panoraamoihin tallennettu junakalusto on rautatieharrastajien hoidossa.
Aikaisemmin mainittu aura näyttää ulkoisesti tältä, vaikka kyseessä ei olekaan sama yksilö.
Karjaalla jouten maannut Ukko Pekka muutettiin romuraudaksi 2012.
Höyryveturin ohjaamon vipstaakeleita ihmetellessä menee amatöörillä sormi suuhun.
Pari dieselveturia mallia Move66 nököttää ruohoradalla. 

Huoltokirjaa ei enää tarvinne.

Vanhemmanpuoleiset tavara-asemat ja makasiinit ovat usein lähtökohtaisesti jo siinä kunnossa, että ne voidaan lukea joutomaaksi. Ne ovat usein kaupunkien keskeisillä paikoilla ja siksi rakennus- sekä purkuvimman tulilinjalla.

Tampereen tavara-asema on uhan alla. Peltinen ulkomakasiini on jo purettu.
Pieksämäen hiljentynyt tavara-asema on luukutettu vandaalien pelossa.
Mikkelin aseman makasiinit ovat saaneet uutta käyttöä.
Vuonna 2008 tilanne näytti vielä tältä.
Kymenlaaksossa yhden tavara-aseman kohtalosta kiistellään.
Käyttökelpoista ja pilaantumatonta tilaa.
Pääradan varrellakaan ei suurelle varastolle ole enää käyttöä.
Osin käytetyn rakennuksen varasto on saanut tuta ihmisvimman mielettömyyden.
Vanhat vaa'at ovat säilyneet osin kunnossa.
Puskaradat muodostuvat usein tarpeettomista teollisuus- ja pistoraiteista. Käytöttä jääneen radan tunnistaa sen hoitamattomuudesta, joka näkyy muun muassa kasvillisuuden rehevöitymisenä. Ne toimivat joskus myös hyvänä johtolankana uusien kohteiden löytämisessä. Vanhalla ratapohjalla kävelyssä on myös jotain poikkeuksellisen terapeuttista, jos minulta kysytään. Toisaalta todella virunutta puskarataa tuskin edes erottaa parimetrisen risukon ja kasvillisuuden alta.

Viialassa teollisuusrata johtaa sammuneelle vaneritehtaalle.
Raunistulan lipan alle johti aikoinaan myös oma sivuraide.
Valkeakosken Kuidulla työt loppuivat hetkellisesti.
Paperiteollisuuden tarpeisiin on moni rata rakennettu.
Hevossaaren teollisuusraide on ollut pitkään käyttämättömänä - todellista puskarataa.
Satamarata Kampissa purettiin 2009. Tämän urbaanimpaa puskarataa ei liene Suomen historiassa ollut.
Tämä näkymä Pasilan ratapihalta 2009 on nyt jo historiaa.
Vantaalle rakennettiin nyt jo tarpeeton rata hiekanottoa varten.
Lahden seudulla teollisuusratojen tulevaisuus näyttää myös synkältä.
Kaskisten satamaan ei junat ole hetkeen päässeet.
Tampereen Myllypurossa lastauslaituri nostureineen.
Kaikista kiertämistäni suomalaisista rautatiekohteista nostaisin kuitenkin erikseen esille Pieksämäen vanhan varikkoalueen, joka käsitti useita rakennuksia. Pieksämäen asema-alueen historia alkaa jo 1800-luvun lopulta. Pieksämäestä tulee rautateiden risteysasema ja jo vuonna 1929 rakennetaan toinen veturitalli, jota myöhemmin vielä laajennetaan. Pieksämäki kasvaa samalla kauppalaksi. 1931 rakentui konepajarakennus, jossa korjataan vaunuja. Sodan jälkeen Viipurin konepajan toiminta siirtyy Pieksämäelle. 1960-luvulla toiminta konepajalla laajenee ja siitä tulee tavaravaunujen pääkorjaamo. VR ottaa uuden varikon käyttöön Pieksämäellä 1989 ja toiminta vanhoissa tiloissa hiipuu. Pahoin raunioituneen varikon rakennukset purettiin 2010 yhtä veturitallia lukuunottamatta, joka säästetään muistoksi.

Varikon rakennuksia vuonna 2008.
Etualalla olevan rakennuksen alla sijaitsi öljyvarasto kuuden säiliön kera.
Konepaja oli vandalisoitu ja sitten levytetty huolella.
Se purettu, 16-pilttuinen veturitalli.
Veturitallien sisätilat olivat pääosin tyhjillään.
Poikkeuksiakin oli.

Vaikka tämä 85 kuvan junamatka päättyi tähän, seikkailut raiteilla eivät koskaan lopu. Tahdon kiittää lopuksi Radan varrella-kirjan toimituskuntaa ja päätoimittajaa Jussi Iltasta hyödyllisen tietopaketin kasaamisesta, jota käytin tämän kuvakimaran päätietolähteenä.

Rautatiet urbaanin tutkimusmatkailun valossa

17 kommenttia:

  1. Aina yhtä pysähdyttäviä kuvia... Upeita :-)
    -Tanja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina myös mukavaa saada palautetta. Kyllä ne pysäyttävät minutkin edelleen. Kiitos.

      Poista
  2. Olen työn puolesta päässyt viimeisten kuukausien aikana kiertämään VR:n kiinteistöjä. Vaikka ne on vielä pääsääntöisesti käytössä, lämmittää ne mieltä hyvin pitkälti samalla tavalla kuin nämä kuvatkin. Kiitos näistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Makea työpaikka varmasti sinulla. Siitäpä tulee mieleen, kun vielä 2009 hain konduktööriksi. Pääsin satojen joukosta haastatteluun ja kävin lääkärintarkastukset jo jne. Psykologisiin testeihin se taisi lopulta kariutua. Muistan vaan, kun niissä oli yhtenä kysymyksenä:"Lähtisitkö keskellä yötä hylättyyn kartanoon seikkailemaan?". Työpaikan kannalta oikea vastaus lienee ei, mutta hehän eivät tunteneet minua eikä harrastustani. Vastasin rehellisesti kyllä. Ehkä se ei pelkästään siihen kaatunut, mutta kyllähän se juuri esikoistaan odottavaa pariskuntaa sitten harmitti. Toisaalta, jos olisin nyt VR:llä töissä, olisin joutunut ehkä tarkemmin miettimään tämän päivityksen julkaisua.

      Poista
  3. Hienoja kuvia kyllä! Asetinlaite 1 Pasilassa on tuttu paikka. Kävin siellä kerran tenavana kavereiden kanssa (oliskohan ollut v. 1977) ja silloin siellä paikalla ollut(asunut) ukko esitteli meille sitä asetinlaitepaneelia ja sen toimintaa.
    Ja ihan tuon saman höyryveturin vipstaakeja olen itsekin käynyt ihmettelemässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos kommentista ja kehuista. Mukava kuulla vanhoja kokemuksia ja tarinoita kohteilta, joista muuten ei paljon infoa löydy. Pasila on kaikkinensa hieno paikka, josta sellaisenaan emme kauaa voi nauttia, mikäli uudet kaavoitukset tornitaloineen toteutuu.

      Poista
    2. Ukki oli aikoinaan tuollaisen "ratakuormaajan" kuljettaja. Vai mikä se nyt viralliselta nimeltään onkaan. Punaiseksi nuoleksi he sitä silloin kutsuivat. Lapsuuttani vietin Toralinnan pihalla aikoinaan paljon. Se oli silloin huomattavasti enemmän "piilossa" ulkomaailmalta kuin nyt, koska aluetta reunustivat korkeat pensasaidat, lähinnä "eltsun" suunnasta.
      Liedet lämmitettiin puilla ja sen lisäksi oli kaasuliesi, johon sai poletteja "Unskalta"(Eläintarhan Union). Sähköveturit tulivat iltaisin parkkiin sinne puutalojen vierustoille ja aamuisin sai kuunnella niiden "ujellusta" kun valmistutuivat lähtöön.
      Hieno aikaa oli. Eräänlainen "maaseutuyhteisö" keskellä kaupunkia.

      Poista
    3. Kuulostaa siltä, että tuossa olisi aineksia jonkinlaiseen paikallishistoriateokseen. Vähän kuin Puu-Pasila, on viimeisetkin rippeet nyt katoamassa tuolta ajalta. Toivottavasti nuo tarinat päätyisivät joidenkin kansien väliin.

      Poista
    4. Niin, kyllähän sinne varmasti hyviä tarinoita mahtuu. Piha-alueella oli muinoin punatiilinen sauna- ja pesutuparakennus, joka purettiin pois Veturitien alta. Muistan saunan pesuhuoneessa olleen suuren lämminvesivaraajan ja kiuas toimi puulla luonnollisestikin. Sinne piti lähtiessä laittaa aina lisää puita seuraavaa kylpijää varten.
      Samassa saunassa on kylpenyt myös itse Lenin. Tiettävästi hän asui Toralinnassa.

      Poista
  4. Erittäin mielenkiintoinen tää sun blogi ja erityisesti tää postaus. Mielettömiä paikkoja! Tästä sai muutaman hyvän reissuvinkin. -Mikael

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on osittain tämän blogin idea: saada ihmiset kiinnostumaan vanhoista paikoista ja hieman poikkeavasta lähiseutumatkailusta. Tosin jotenkin minulla on kutina, että rautateiden perässä olet aikaisemmin reissannut.

      Poista
  5. Suuresti toivon että jotain irtainta ja kiinteämpääkin jää jonnekkin vielä muistoksi ja näkösälle keräilijöille ym,vanhaa kun ei sitten takasin saa kun ne on hävitetty,harmi vaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki vanhaa koko ajan häviää, mutta nähdäkseni Suomessa on ihan kiitettävästi rautatieharrastajia ja erilaisia museoita. Monet rautatiepaikat ovat niin syrjäisiä varsinkin pohjoisessa, että niitä ei onneksi mikään siellä ole heti uhkaamassa.

      Poista
  6. Suuresti toivon että jotain irtainta ja kiinteämpääkin jää jonnekkin vielä muistoksi ja näkösälle keräilijöille ym,vanhaa kun ei sitten takasin saa kun ne on hävitetty,harmi vaan...

    VastaaPoista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Hienoa on se että vaikka paikat häviää niin joku ne ikuistaa vielä kuviksi,jää edes jotain jollekkin kateltavaa,nykyajan betoni ja muovimaailma ei kestä satoja vuosia EI millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä etenkin rautatieharrastajat ovat tällä saralla tehneet mittavaa työtä. Niin dokumentoinnin kuin entisöinninkin puolella. Onneksi.

      Poista